Aurinkorannikoa

Aurinkorannikoa

torstai 18. helmikuuta 2016

Kaksi kaunista kaupunkia

Andalusiassa on kahdeksan maakuntaa, joiden pääkaupungeissa olemme kaikissa nyt käyneet. Malaga on tässä lähimpänä, ja siellä on käyty useammankin kerran mm. lentokentällä. Tällä viikolla vierailimme pikaisesti vielä kahdessa viimeisessä eli Cordobassa ja Jaenissa, joiden välimatka on reilut sata kilometriä. Tähän aikaan vuodesta näissä sisämaan kaupungeissa on aika kylmää, nytkin oltiin siinä kymmenen asteen kahta puolta. Eikä kevään vihreyskään ole vielä päässyt täysin valloilleen, mutta silti noita kaupunkeja voi sanoa kauniiksi, varsinkin Jaenia, josta tuli heti minun lempikaupunkini täällä.

Cordoba on historiaa huokuva kaupunkin vanhoine muureineen ja linnoineen. Kaunis roomalainen silta ylittää ruman ruskean joen. Vanha kaupunki kapeine kujineen ja lukemattomine yksityiskohtineen on varsin viehättävä, mutta muuten Cordoba ei mitään suurempaa ihastusta herättänyt meissä kummassakaan.

Cordoban kulmilta:








Cordoban kupeessa yövyttyämme jatkoimme matkaa oliivipuumetsikköjen halki Jaeniin, joka pitää itseään maailman oliivipääkaupunkina. Ja sen kyllä uskoo, kun katsoo oliivipuiden rivistöjä, joita jatkuu silmänkantamattomiin kukkula toisensa jälkeen.


Saavuimme Jaeniin aamupäivällä ja pieni nälkä jo kurni suonissa hotellimme varsin vaatimattoman aamiaisen jälkeen (olin etukäteen tilannut gluteenittoman aamiaisen, mitä ei sitten ollutkaan lukuunottamatta teekupillista, ja mieskin sai vain paahdetun sämpylänpuolikkaan kahvin kanssa). Iloisena yllätyksenä löysimme pian kaupunkiin saavuttuamme ihanan kahvilan (no, hieman amerikkalaistyylisen), josta sai gluteenitonta syötävää. Sitä ei kyllä missään mainostettu, mutta kysyessäni tarjoilija ei mitenkään ihmetellyt, että joku haluaa gluteenitonta. Kaiken lisäksi tarjolla oli erilaisia teemakuja, mikä on täällä aika harvinaista, koska lähes kaikki juovat kahvia ja nimenomaan maitokahvia.


Tämän lautasellisen hintakin oli kukkarolle sopiva, vain 2 euroa, ja maku mainio. Kahvila Montelado sijaitsee aika lailla Jaenin keskustassa. Suolaisten leivonnaisten lisäksi sieltä olisi saanut monenlaisia kakkuja ja paikallista jäätelöä, myös näin talvella. Oli sen verran kylmä, ettemme sitten ottaneet jäätelöä, vaikka mieli teki sen makuvalikoiman edessä.

Jaenin keskustassa on kaikkien isompien espanjalaiskaupunkien tapaan jonkinmoinen katedraali. Pienempiä kirkkoja on myös melkoisesti. Keskustan kadut on laatoitettu koristeellisilla laatoilla, joissa niissäkin riitti jo ihailemista.




Katedraalin pihalla seisoessani bongasin kaukana vuoren huipulla valkoisen ristin, josta muistin jossain lukeneeni. Siispä etsimään paikkaa ristin juurelle. Ensin löytyi Santa Catalinan linna, joka on isommanpuoleinen järkälemäinen rakennus tai kasa rakennuksia vuorella kaupungin yläpuolella. Ja linnan oppaan avulla löysimme myös ristille ja maisemiin, jotka eivät selityksiä kaipaa.








Siinä, ristin juurella tunsin itseni taas niin pieneksi.
Maailma ympärillä oli avara ja suuri vuorineen, taloineen, teineen ja oliivimetsikköineen.
Valtava kiitollisuus kaikesta täytti mieleni - hienoa olla juuri tässä. 

1 kommentti:

  1. Hola! Olipa kiva törmätä tähänkin blogiisi. Tapasimme taannoin Turun Läetyspvllä ruokajonossa, jos muistat? Itse olin myös vuorotteluvapaalla samalla seudulla viime syys-marraskuun vapaaehtoistyössä. Antoisaa aikaa!Haaveita kannattaa elää todeksi.

    VastaaPoista